— Se on väärin, se on tahallista. Maisteri Harju tahtoo näyttää minulle, etten ole mitään, en osaa mitään, olen vain nainen — nainen, uh. Minä väännän niskat itseltäni, jos olen vain nainen! — äkäili tyttö.
Hänellä oli helminauha kaulassaan. Sen hän heitti toiselle puolelle huonetta, jotta seinäpaperi rasahti.
— Mikä sinua nyt äköittää? Vanha isäsi ihan säikähti. Maisteri Harju on myös ymmällä. Lapsi raukka…
— Minä en ole raukka enkä lapsi. Olen jo aikaihminen ja tahdon tulla joksikin.
Rouva Kaari vihelsi hiljaa: — Ahaa, ystäväiseni, vai niin.
Hän kääntyi ovelta aikoen poistua ja sanoi: — Ehkä sinä tahtoisit antaa näytteen opinnoistasi?
— Minäkö näytteen, kelle ja mistä? — huusi Katri iskien silmänsä rouva Kaareen, kuin olisi koko elämä ollut riippuvainen vastauksesta.
— Minä puhun maisteri Harjulle.
— Ei, ei vielä … Minä harjoitan. Isän konsertti tulee pian.
Sitten…
Katrin silmät paloivat ja kasvot hehkuivat kuin kuumeessa.