— Kaikki on kuin arvotusta. Miksi näin on käynyt?
— Sano minulle vain — voitko sinä?
Virva katsoi serkkuunsa suuri sääli avoimessa katseessa.
— En, Aksel, en voi!
— Kerran sinä kuitenkin luulit…!
— Niin, se oli harhaluulo, upposi mielikuvituksen leikkiin ja sanoihin.
— Virva!
— Se kosti!
— Se ei ollut harhaa minulle. Minä odotan, ehkä tunteesi palaa, uudistuu…!
— Ei, Aksel, ei milloinkaan.