— En minä ilkeä!
— Mitä se nyt sitten tekisi, antaa niiden juosta.
— En totta totisesti…!
— Ensi viikolla lankeaa sinun paperisi. Rouvasi voisi saada sen nähdäkseen…
He kuulivat Muukan mutisevan jotakin ja äänet hävisivät alas portaita. Nuoret tuijottivat pimeään erottamatta edes omaa kättään. Heidän katseensa jännittyivät jälleen tähtäämään, mitä vastakkaisella puolella tapahtui.
— Setä Valtari voi laskea väliin karkeata pilaa, sanoi Virva levottomana, — jos hän nyt tosiaan saa heidät uskomaan…
— Eihän hän sitä tee vaikka narrailee Muukkaa, niinhän se aina härnäilee sitä miesparkaa, selitteli Airi.
— Ei se siltä kuulostanut, sanoi Allas.
— As, aina te takerrutte, intti Airi.
— Nyt he varmaan ovat murtaneet jonkun oven, katsokaa, soihdut katoavat suoraan tuonne seinään! sanoi Allas.