— No, herra maisteri, tulitte kai toivottamaan meille onnea, sanoi
Hirvi.
— Onko mennyt läpi? kysyi Pouta äkkiä.
— On, ja aika kolo tulikin, mutta me kyllä täytämme sen omalla johdollamme.
— Vai niin kävikin, sanoi Pouta tyynesti ymmärtäen miehen viittauksen. — Ikävä on, että asia näin päättyi. Minä luultavasti lähden aivan pian matkalle kotiin päin, on kiireellisiä asioita järjestettävänä. Eihän se oikeastaan mitään tee, vaikka päätös täällä menikin vähän vinoon, jos se muualla onnistuu täydelleen.
Joukossa syntyi äänekästä melua ja hälinää, kiisteltiin mies mieheltä ja huudettiin ääneen.
— Selvä pesäero! huusi joku punaisten joukosta.
— Pois omaan koppiin!
— Rihkama jääköön tänne! säesti muuan nuori mies katsellen ivallisesti Poutaan.
Nyt ei enää peitelty katkeruutta, joka oli painostanut mieliä ja
Pouta sai kuulla suoria sanoja petturuudesta ja herruudesta.
— Herralla on hattu ja se tarvitsee siipan ja kun siipalla on miljoona ja silmät kuin samettia, niin hiis vieköön sosialidemokraatit ja muut neuvoston raadit! laverteli muuan velikulta pyörien joukossa kantapäillään ja hänelle naurettiin halusta.