— Niinhän ne hokee, naurahti Karri.
— Nääs, Mikko, enkös sit sinulle sanonut? tuiskasi Maija, Mikon seuralainen.
— Älä sie nyt sekota?
— Tarttishaa se saara selväks ja onhaa sit oltu sosialistien pakeil.
— Joko on selvinnyt? kysyi Karri.
— Eihää ne sit koskaa sano oikein reilusti, että ton saat sie ja ton sie, vähä vaan sinne päin viittailee ja selittelee.
Odotussalin seinälle oli naulattu tulipunainen lippu, ja siinä oli kirjotus: Vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus. Maijan huomio kiintyi siihen, hän läheni ja kohotti lipun kulmaa.
— Mitähän tohon on räntätty? Saahan tot kai lukea. Va-pa-us; vel-je-ys, tasaa… kattos, Mikko, onhaa tos nyt taaskii siit tasaamisest. Näät sen nyt omin silmin. Etkös nyt jo usko?
Maija tavaili yhä edelleen. — Tasaa… minnekäs se sitte vielä menee? Ärrä — voisuus!
— Etkös nyt ymmärrä? tokaisi Mikko, — tasa-arvoisuus.