— Herääkin tosta kahvia juomaan. Mikko vain ynisi.
— Kylhää sit voi pahaakii tykätä, mut voi sit sentää kahviakii juora, sanoi Maija ja hörppäsi.
Se sai jo eloa Mikkoon.
— No, kun toit, niin anna!
— Tästä tän saat, sanoi Maija loistavin kasvoin, — saan kai mie toista. — Kun Maijakin oli saanut kuppinsa, sanoi Mikko:
— Taitaa olla viimeist kertaa, kun näin juoraa yhres kahvia.
— Mitäs sie nyt puhut? Kahvi jäi Maijan kielelle ja pala tarttui kurkkuun.
— Häi meinaan, että ostan tiketin!
— Mitäs myö sinne Amerikkaan nyt sitte lährettäis, onhaa tääl kotonakii olemist!
— Lährettäis — kukas muu sinne sitte lähtis?