— Se olisi suljettava nyt heti, niinkuin muutkin liikkeet.
— Onko teillä pääkonttorin määräys?
— Meillä on kansan määräys.
— Vai niin, me emme noudata täällä sellaisia määräyksiä. Pyydän siis teitä poistumaan.
— Te vastustatte kansan tahtoa, sanoi mies kiivaana.
— Teen työtäni, niinkuin aina ennenkin.
— Mutta nyt on kaikkialla lakko.
— On niillä, jotka tahtovat, ei minulla eikä väelläni. He tahtovat kaikki olla työssä.
Ovella kuului nurinaa ja melua. Keskustelu kerrottiin suusta suuhun, joten se kadulle tullessaan oli kasvanut sävyltään ja sanoiltaan mieliä kuohuttavaksi. Kuului jo alas-huutoja. Olihan juhlatunnelma ja kansan oman voiman tunto työntynyt tässä ensimmäistä estettä vastaan. Se kuohahti kuin tuulen ajama aalto vasten kiveä.
— Alas, alas! kuului yhä lujemmin laajalla kadulla, joka oli ääriään myöten täynnä kansaa. Ellei vuosikymmenien tottumus tätä miestä kunnioittamaan olisi heitä kahlehtinut, olisi varmaankin tehty väkivaltaa.