XII
Anttu Pouta oli jo kauan aikaa odottanut levottomana portilla ja tarttui kiivaasti Virvan ojennettuun käteen hänen saavuttuaan.
— Kiitos tulostanne, luulin jo unohtaneenne!
— Anteeksi, taisin viipyä.
— Ei se mitään. Katsokaa tuonne torille, huomaatteko mitään erityisempää kokouksen menossa?
Sehän on kovin vilkasta, ei taida yksikään seistä paikallaan taikka vaiti.
— On saatu uutta sytykettä. Kertokaa, mitä on tapahtunut? Lakkojuna saapui juuri lännestä, sanoi Pouta ja painoi Virvan käden kainaloonsa.
— Lakkojuna, mikä se on? naurahti Virva astuen tahdissa nuoren miehen kanssa.
— Ainoa luvallinen juna nykyään. Kutka siinä kulkevat?
— Kansa itse.