He lähtivät yhdessä Aholaan. Talo oli pieni ja rakennukset huonot, mutta piha oli avara, kaunista nurmea ja siinä nuoret leikkivät leskistä.
Miina sekaantui joukkoon ja Liena meni vanhojen kanssa portaille istumaan.
Tänään oli Seppä-Kalle vikkelä, ennätti ennen Aatua Miinan pariksi ja piteli koko leikin ajan.
— Isä kävi teillä tänä aamuna. Mitä Miina on ajatellut? kysyi
Seppä-Kalle Miinalta.
Miina sävähti, vaikka tekeytyi tyyneksi. Oli se sentään liikaa, että hän tällä tavalla uskalsi…!
— Siitäkö piironkijutusta? sanoi Miina ivallisesti.
— En minä jutuista mitään tierä, vakava minulla on aikomus, sanoi seppä juhlallisesti.
— Ei kupparin tytär tiennyt nikkarin pojalle, suurelle sepälle kelpaavansa, siksi olenkin jo toiselle mennyt! sanoi Miina ja vaalea pää keikahti ylpeästi.
Rivi hajosi ja ruvettiin numeroleikkiä. Seppä oli liiaksi hajamielinen ja menetti pantiksi kaikki, mitä itsestään irti sai, oli jo pitänyt heittää takki päältä.
— Ruvetaan nyt pantteja lunastamaan, sanoi Paavolan Ville, — muuten tulee Kallesta Aatami.