— Kenen pantti päällä palaa! huudettiin.
— Miinan, Miinan! selittivät tytöt.
— Laula, Miina, anna takaisin sille peijakkaalle, kehottivat pojat.
Tytöt nauraa kikattivat, sillä seppä oli heidän suosikkinsa.
Miina lauloi:
Kaikki puut on komeita paitsi kataja ja leppä. Kaikkia poikia halata saa paitsi sutarii ja seppää!
— Kas, niinhän se kävi kuin öljytty salama. Hei, minun henttuni, noin minä sinut nostan! huusi Aatu ja hyppäytti Miinaa korkealle. Sitten hän otti liivin taskusta sileän sormuksen ja pisti sen Miinan vasempaaan nimettömään ja toisen omaansa.
Kaikki hämmästyivät. Mutta kun Paavolan Ville Helsingin mallin mukaan otti lakin päästään, kumarsi, raapaisi maata jalallaan ja sanoi: — Toivotan onnea! niin silloin kaikki ymmärsivät asian.
— Sitäkös se Seppä-Kalle niin puuskui, olisi kai itte mielitellyt, sanoi eräs pojista.
— Vai oli sinulla hyvä halu kokea minun koukkujani? sanoi Aatu.
— Kävihän se Tolperi tänä aamuna kosimassa, sanoi eräs poika.