— Minä tapasin tänään merkillisen naisen, kertoi hän miehelleen päivällispöydässä, — ruskea kiireestä kantapäähän, komea, käskevä, sellainen, että jos sinä hänen valtaansa joutuisit, et uskaltaisi —
— No, mitä minä en uskaltaisi?
— Kieltää tanssimasta!
— Onko hänkin siihen syntiin taipuvainen?
— Annappas, minä vähän mietin, mitä silloin tapahtuisi, jos hän tanssisi.
— Noo?
— Hän pitelisi lujasti ja lämpimästi käsistä ja veisi tanssittajaltaan sielun, pistäisi sen taskuunsa…
— Ja möisi ehkä paholaiselle, sanoi Aimo.
— Taikka myrkyttäisi.
— Oliko hän sen näköinen?