— Susi tulee! pelotti hän.
— Uhuhuu!
Susi oli lammas, joka pisti päänsä lepiköstä ja huusi: mää!
— Älä syö minun koivuani!
Minun koivuni kasvaa uimarannassa ja silloin se oli yhtä korkea kuin minäkin. Vaatteet kainalossa me juoksimme lammaslauman kintereillä, vasta lähempänä kotia puettiin. Äiti seisoi keskellä pihaa varjostaen kädellä silmiään ja huuteli: — Mailii, tantti on tullut!
— Mikä se sellainen on? kyseli Arvo.
— Voi, voi, kuinka sinä olet mölö. Tietysti se on tantti, kun sanoo olevansa tantti!
— Ai, niin, se ison veljesi rouva. Äiti sanoi, että ne vievät sinut kaupunkiin kouluun.
Sitä en ollut kuullut ja peukaloni kutisi niin kummallisesti. Se tahtoi suuhun.
Äiti oli mennyt sisään ja me jäimme aitan eteen leikkimään ja istuimme pitkälle hirrelle, joka sojottaa kuin mahtava käsivarsi aitan nurkasta ruohostoon. Se oli hyvä hevonen, juna, vene, laiva, isä, äiti, mitä tahansa.