— Niin, niin, parempi on näin, sanoi Aimo katkerasti.
— Hän on niin nuori, sinua paljon nuorempi! Hermia laski kätensä Aimon kädelle ja ojensi hänelle muutamia rypäleitä. — Sitä ei sinun pitäisi unohtaa.
Aimo huokasi ja antoi rypäleet takaisin.
— Milloin Silla matkusti? kysyi hän kiihtyneenä.
— Vasta eilen illalla. Tohtori Allen meni häntä saattamaan.
— Oliko Silla sairas?
— Olisiko se niin kummallista? Hemmoteltu lapsi, tottumaton kaikkeen vastoinkäymiseen, ihan varmaan hän olisi täällä sairastunutkin. Minä puhuin siitä tohtori Allenillekin, ja hän oli samaa mieltä.
— Miksen minä saanut siitä tietää! sanoi Aimo suuttuneena.
— Hiljaa, hiljaa, sinä et saa kiihtyä, tautisi on enemmän hermostumista kuin luuletkaan. Sinun pitää olla levossa tavalla millä tahansa.
— Tulen huonommaksi päivä päivältä, sanoi Aimo katkerasti.