Hän painui yhä lähemmäksi ja suloinen naisellisuuden tuoksu hämmensi sairaan. Aimo tunsi Hermian käden hartiainsa alla ja nosti omat kätensä hänen kaulalleen. Lasi nostettiin huulille ja Aimo joi unijuoman.
— Kas noin, nyt sinä nukut, hyvää yötä! Hermia hävisi ja Aimoa ellotti oma heikkous. Hän oli nyt aivan varma siitä, että Hermia tahtoi unijuomalla vaimentaa hänen voimiaan ja tahtoaan, siten varmimmin voidakseen viivyttää häntä sairashuoneessaan.
Seuraavana päivänä kahlehti raukeus häntä vielä enemmän kuin edellisenä, ei voinut syödä, ei sietänyt hoitajaa, ei tahtonut tietää mistään mitään, oli aivan turtunut. Hermia tuli vasta illalla ja antoi Aimolle unijuoman. Kaisla oli poissa monta päivää eikä Aimo saanut selvää vastausta kysyessään rouvaansa. Kun lääkäri tuli, oli hän yhtä mieltä Hermian kanssa: ei kotiin, ei millään muotoa.
— Täytyy odottaa, sanoi Kaisla ja ravisteli päätään. — Sinä laihdut, vanha veikko, etkö sinä syö mitään?
Aimo katsoi Hermiaan eikä vastannut. Jos hän olisi hetkisenkin ollut lääkärin kanssa yksin, olisi asia kyllä selvinnyt, mutta Hermia ei jättänyt koskaan heitä kahden. Sinä iltana ei Aimon tarvinnut niellä unipulveria ja seuraavana päivänä hän oli virkeämpi. Hermia oli kiehtovan kaunis valkoisessa liinapuvussaan, joka välkkyi pehmeänä kuin silkki, pysytteli Aimon huoneessa koko päivän liikkuen kevyesti ja jaaritellen iloisesti, toi kukkia ja hedelmiä, teki kaikkensa viihdyttääkseen sairasta.
— Meidän keittiömme ei taida oikein kyetä kilpailemaan sinun rouvasi uuden uutukaisten herkkujen kanssa, sanoi hän piloillaan.
— Eikö Silla ole käynyt täällä? kysyi Aimo hämillään vaimonsa välinpitämättömyydestä.
— Kyllä hän kävi ensimäisinä päivinä usean kerran, mutta sinähän olet ollut perin heikko, enkä minä voinut päästää ketään luoksesi. Älä pahastu, koetin kyllä rauhottaa lapsi parkaa. Parempihan hänen on kotonaan Helsingissä, kun ei kuitenkaan voi sinua auttaa täällä olollaan.
— Onko hän matkustanut? huudahti Aimo.
— Lapsi parka olisi tullut sairaaksi levottomuudesta yksinäisyydessä. Helsingissä hänellä on koti ja äiti ja…