— Me olemme hämmästynyt!
— Alamaisenne kapinoitsee, sanoi Aimo samaan tapaan.
— Näytät terveemmältä, entä kuume?
— Ei hätää.
— Suo minulle anteeksi se, mitä eilen sanoin helsinkiläisestä kiinakapselista. Muistatko?
— Jonka minä nielaisin eheänä samppanjan kanssa.
— Onko sinulla ikävä rouvaasi?
— Ihmeellistähän se on, ettei Silla ole käynyt täällä.
— Sinä tarvitset täydellistä lepoa, sanoi Hermia ja silitteli pehmeillä liikkeillä Aimon peittoa ja tyynyjä. Muutamat hänen poveensa pistetyt kielot hipaisivat Aimon poskea.
— Olen menossa konserttiin, sanoi hän ja upotti katseensa Aimon silmiin. Autuas lamautuminen esti sairasta liikahtamasta. — Ja tahtoisin olla varma, että sinun on hyvä olla, etkä ikävöi täältä pois, nukkuisit häiriintymättä aamuun asti eikä mikään sairashuoneen yöllinen liike sinua oudoksuttaisi. Minä pyydän sinua, ota tämä viaton lääke!