Se yhtä on muuria, yhtä on verta. Sama on sillä elämäkerta. Jos kaatuu muuri, kaatuu sen kanssa uskollisena rakentajansa!
Kuulet kyllä vastavirtaa astuessasi näiden sanojen tahdin ja tunnustat samalla elämänlain, jonka tämä kulku, tämä virta itsellensä luo. Sen elämä on järjellistä täytymystä, jota eivät maan mahdit eikä aseelliset vahdit voi muuksi muuttaa. Rakentajakansa elää tässä työssään, vaikka tuhat kuolemaa sen kintereillä kulkisi ja ylitse ajaisi! Sitä ei sulut eikä vuoretkaan estä. Se poistaa sulut, se puhkoo vuoret. Se tahtoo työhön!
* * * * *
Virrassa on monta pyörrettä ja kullakin on oma voimamääränsä, joka imee vesiä vauhtiinsa ja niitä vellottuaan työntää yhä suurempaan ja suurempaan pyörteeseen — taikka siirtää rantatyyneen.
Mikä pyörre lienee heittänyt kansanpaljouden tälle sillalle ja saanut sen alistamaan jättiläisvoimansa tämän kaupungin rakentamiselle?
Lieneekö se uusien elämänmuotojen etsiminen, se vapautta janoova tahto, joka kaikkialla kaihtaa orjuutta, pelkää raskasta raajoilla raatamista aina yhtä harmaassa tavanmukaisuudessa, pyrkii ruumistaan lepuuttamaan järjen suvannossa, etsii valoisempia asumasijoja, iloisempia ihmisiä, vilkkaampaa liikettä. Se heittäytyy vinhaan virtaan kysymättä osaako uida. Se ponnistelee, nousee, vaipuu, hukkuukin. Mutta vaikka uhrit ovat monet, paisuu virran voima valtavaksi. Ja vaikka he seuraisivat virran painoa suunnasta, päämäärästä tietämättä, alistuen valveutuneiden johtoon, tuottavat he niinkin hyötyä.
Kaikki mutaiset ja likaiset pohjavedetkin virta vetää syvennyksistä eteenpäin kiitäessään, syventäen ja laajentaen latuaan. Vasta kun uoma on puhdas ja pohja kova, virranjuoksu tasainen, selvenevät vedet ja muta painuu pohjaan kiteytyäkseen lujaksi maaperäksi.
Ihmisvirrassa vallitsee vesien laki. Se on saanut alkunsa kaukaa, laajasta maasta, niistä seuduista, joissa taistelu on ollut kiihkein ja elämänhalu voimakkain. Sen on sisällisen voiman pakko kuljettanut yhä kauemmaksi, kuumaan pyörteeseen, elämän otteluun, niinkuin maan uumenista vesi virtana pyrkii mereen.
HÄMÄHÄKKI
He saapuivat päiväjunalla kaupunkiin, tohtori Vaski ja hänen nuori rouvansa Silla Allenberg oltuaan kesän ulkomailla häämatkallaan. Tohtori oli keväällä nimitetty historian lehtoriksi kaupungin reaalilyseoon ja astui nyt syyskuun alusta virkaansa. He eivät huomanneet kiireellisessä touhussaan pikkukaupunkilaisten ihailevia silmäyksiä, joihin siellä täällä sekaantui kaihoista kateutta: miksi toisille ihmisille elämä on rakkautta ja kukitettuna kulkemista ulkomaan matkoilla ja toisille pelkkää tehtaan savussa elämistä taikka kauppapuodeissa seisomista?