— Sekö kartano? — kysyi Uuras.
— Se tytär.
— Mitäs siitä, en minä tiedä.
— Oletkos nähnyt?
— En, mutta ensi pyhänä menen kirkkoon. Se on tien vieressä, ja siellä kuuluu olevan portti auki näin keväällä, kun ei vielä varasteta omenia.
Anja olisi tahtonut kuulla enemmän siitä kartanon tyttärestä, mutta
Uuraan ajatukset kieppuivat itse kartanossa ja sen portissa.
— Siellä kuuluu olevan portinkehä niin korkea kuin rakennus, ja siinä on ovet kuin kirkossa, niin on äiti sanonut. Ja kun minä pääsen maailmalle, rakennan kartanon ja sellaisen portin, — vakuutti hän seisten metsässä hajareisin, kädet housuntaskuissa ja tukka pörrössä.
— Niin, mutta minä olen käynyt "fruntimmerin" koulussa Helsingissä, — selitti Anja pikkuvanhasti. — Siellä oli vain herrasväen lapsia ja kaikki puhuivat aina ruotsia.
Uuras tuijotti hetken Anjaan ja kysyi masentuneena:
— Puhutkos sinäkin ruotsia?