— Kerro edes suunnilleen, mitä olet ajatellut uudesta elämästäsi.
Tämä kaikki tulee niin äkkiä, etten pysty sitä käsittämään.
— Se ei vielä ole valmiiksi suunniteltua, mutta voidakseni toimia tarvitsen täyden vapauden.
— Minun ymmärtääkseni, rakas Uuras, olisi parasta odottaa, kunnes olet aivan selvillä asiastasi, — sanoi Leena ja läheni miestään huolestuneesti hymyillen. — Ja sinä tiedät, mitä ikinä sattuukin, voin minä kestää siinä kuin sinäkin.
— Se on aivan tarpeetonta, koska et voi minua sillä tapaa auttaa. Tässä asiassa minä olen puolestani varmasti päättänyt selviytyä aivan yksin ja vaatia vapaat kädet! — sanoi mies niin varmasti, että Leena kalpeni jääden tuskasta sanattomaksi.
— Mutta rakas Uuras, eikö ole mitään keskitietä?
— Ei, etkö sinä ymmärrä, että minun tarvitsee kerätä kaikki voimani, kaikki mahdolliset apuneuvotkin vielä kerran aloittaakseni uudestaan? Nyt se on vaikeampaa kuin nuorena, ymmärrätkö? Usko itseeni ei ole sama!
— Pitääkö aloittaa uudestaan?
— Sen voin itse päättää, ja siihen sinun täytyy tyytyä!
— Minne sinä muuttaisit?
— Oh, sanoinhan, etten vielä tiedä.