— Niin, minusta on tullut tyhjäntoimittaja, ehkä se onni johtuu siitä. Mutta te olette totisesti pitänyt sananne, ja teillä on koti ja paja erämaassa. Ihanaa, kerrassaan ihanaa!
— Teillä kuuluu olevan myöskin huvila. Eikö se sentään ole kauniimpi kuin tämä? — kysyi Uuras.
— Meillä on pieni maapalsta, puutarhaa, kanoja — ja muita eläimiä.
Minäkin keksin olevani koti-ihminen!
— Hyvä on hyvä kaikkeen!
— Voi, tietäisittepä, kuinka me olemme tänne ikävöineet ja teistä puhuneet. Leena vaan ei ole tahtonut tulla ennemmin.
— Täällä on perin köyhää Leenalle, — sanoi Uuras kääntyen poispäin.
— Voi, ei sen vuoksi, itsensä vuoksi hän ei tahtonut. Sanoi kurittavansa itseään ja kasvattavansa.
— Entä nyt, tahtooko hän — —?
Eliisa huomasi Uuraan kiihkeästi haluavan tietää syyn heidän tuloonsa.
— On eräs syy, joka nyt lopultakin riennätti tuloamme. Pankinjohtaja
Hannula oli teidän osakkaananne tehtaassa.