Uuras ei kuitenkaan jatkanut tanssimista. Hän omistautui kokonaan emännälleen, niin kauan kuin Leena-rouva häntä pidätti.
Vieraat supattivat keskenään tarkaten sivusilmäyksin Leenan ja Uuraan iloista puhelua. Nämä näyttivät viihtyvän erittäin hyvin kahden kesken monien joukossa, nauroivat ja rupattivat kenenkään selville pääsemättä, mikä heitä niin huvitti.
— Olette kai tanssinut paljon pääkaupungissa? — sanoi Leena
Uuraalle.
— Väliin joka ilta. Piirustaminen on hyvin yksitoikkoista työtä, kun pitää seistä kumartuneena suuren laudan ääressä, ja illalla tekee mieli suoristaa itseään ja antaa säärien vilistä.
— Luonnollisesti. Sitäpaitsi valot ja suuret salit viehättävät.
— Ylioppilastalolla, joskus seurahuoneella.
— Te onnellinen olette saanut viettää aikaisimman nuoruutenne pääkaupungissa, — sanoi Leena.
— Ja maalla, — lisäsi Uuras.
— Kuinka niin?
— Minä olen maalta kotoisin.