— Sitä ei teistä voisi huomata.
— Olenko niin kauttaaltani maailman lapsi?
— Te veitikka, aivan paatunut syntinen.
— Uskallan epäillä, että te viette siinä suhteessa minusta voiton.
— Mitä te silloin sanotte paatumukseksi? — kysyi Leena.
— Suvaitkaa te ensin sanoa, mikä se on se minun paatumukseni?
— Annetaanko minulle synninpäästö edeltäkäsin?
— Nyt minä jo alan pelätä.
— Pääsen siis syyttämästä teitä.
— Ette suinkaan, nyt on velvollisuuteni vaatia selitystä! — sanoi
Uuras yhä nauraen.