— Sodassa, tarkoitat…?
— Niin, sodassa juuri.
— Oletko sitä kauan ajatellut? — Aina välillä, kun kovalle ottaa.
— Eihän sinun pidäkään lyödä kuoliaaksi.
— Jos kerran leikkiin menee, niin täytyy.
— Oletko sitten miettinyt valmiiksi menosi?
— En, sehän se juuri onkin pulma. Minun tuntoni nousee sitä hulluutta vastaan, joka nyt riivaa ihmisiä, vaikka olisinhan valmis iskemään iskijöitä, mutta kun ajattelen…
— Mitä sitten…?
— He ovat omia ihmisiä, omia kansalaisia. Ja muutenkin, tuntoni panee vastaan, enkä luule voivani nostaa asetta surmaamaan. Minua melkein naurattaa, kun ajattelen, että minäkin tulisin siihen villiin, puhui hän kasvot kirkkaina.
Jumalan kiitos, sotavimma ei vielä ollut tarttunut häneen. Mutta hän oli alkanut ajatella.