— Elähän mitä! ihmetteli Apukin.
— No minne sitten?
— Kuopioon ja vähä muualle. Sanon sen vain teille. Älkää olko levottomia. Aattoiltana myöhään olen jo taas kotona. Ajamme yhtä painoa edestakaisin.
— Kutka me?
— Se jää teiltä tietämättä. Meitä on vain kaksi.
— Millä asioilla? uteli isä.
— Luottamusasioilla. Enempää en voi sanoa.
— Se on vaarallinen matka, päätteli Apu.
— Ja juuri sen vuoksi pidettävä salassa, varoitti Taju.
Niin oli jouluilommekin muuttunut jännityksen juhlaksi.