— Ei ole minun vallassani siitä puhua, sanoi Taju vaatimattomasti, ja savukkeen imukkeeseen puserretut huulet näyttivät sulkeneen asiat varmasti lukkojen taakse.
* * * * *
Tätä menemistä ja tulemista, jännitystä ja sen laukeamista, öisiä retkeilyjä ja päivän eriluontoisia, salaisia tehtäviä riitti yhä, ja minun täytyi siihen tottua.
Ja kun sitten tuli hetki, jolloin Avun vuoro oli lähteä pitkälle matkalle, minne ja kuinka kauaksi, sitähän ei voitu sanoa, oli se kuin edeltäpäin tiettyä ja sovittua. Kyselyihini hän vastasi vain:
— Harjoituksiin.
— Minne?
— Pohjanmaalle.
— Milloin palaat?
— Kukapa sen tietää. Voihan sattua yllätys.
— Oletko siihenkin valmistunut?