— Ja kunniaakin voitosta! jatkoi Siiri puuhatessaan vaatteiden järjestelyssä.
— Mutta se voitto toisi mukanaan myös korvaamatonta vahinkoa! sanoin empien.
Siiri katsoi minuun hämmästyneenä.
— En ymmärrä vähääkään! huudahti hän.
— Aseet osuvat omaan kansaan, ja loppujen lopuksi kansa ei ole kahtia jaettava, se on yksi.
— Tällä hetkellä ei voi tinkiä, sanoi Siiri.
— Ja jälkeenpäin tulee tilitettäväksi satakertaisesti.
— Sinä taidat olla hiukan punainen, virkkoi Siiri vakavissaan, ja
Säde loi minuun hämmästyneen katseen.
— En tiedä, ihmisyystuntoni ja kansallisuusvaistoni tuo suuhuni sellaisia sanoja.
— Jaa, jaa. Ihminen tulisi rikki revityksi, jos kaikkia vaistojaan tottelisi, vastasi Siiri maltittomasti.