— Minä menen Viipuriin, päätin heti.
— Se voisi olla vaarallista. Avun salaperäisyys jo viittaa siihen, sanoi Heikki.
— Ei se mitään vaarallista ole, äiti menee vain, kehoitti Taju. — Viipurissa käy valkoisten vankien olo pian hyvin kuumaksi, kun rintama lähenee kaupunkia ja punaiset joutuvat saarroksiin.
Aloin valmistella matkaani maltittomalla kiireellä. Hankin punaisten leimalla varustetun passin ja mainitsin syyksi erään sukulaisen sairastumisen Viipurissa.
Ennen lähtöäni menin tapaamaan Siiriä.
— Onko Apu vankina? Sehän on kummallista! huudahti Siiri. — Hän lähtikin täältä liian myöhään. Taisivat siepata jo matkalla kiinni. Samalla tavalla kävi niiden, jotka koettivat Tampereen kautta pohjoiseen, ja Apu sanoi yrittävänsä päästä ensin Lahteen.
— Me emme kotona tiedä. Viestintuoja ei saanut häntä puhutella, oli vain sattumalta nähnyt.
Säde oli tullut toisesta huoneesta kuullessaan meidän puheemme.
— Onko Apu vankina? tiedusti hän eloisalla tavallaan. — Voiko hänestä sitten tulla upseeri?
— Pitäisikö Avusta tulla upseeri? kysyin ihmeissäni, sillä se mahdollisuus ei ollut vielä juolahtanut mieleeni.