— Kiitos, sinä annat minulle rohkeutta.
— Äiti, onko meillä vielä oman puutarhan omenia? Apu piti niistä kovasti, sanoi Säde.
— Tietysti me lähetämme, ja täti vie ne nyt heti mukanaan, ettei vain unohdu, vastasi hänelle Siiri.
— Täti sanoo terveisiä, että Avun pitää laittautua tänne ja ajaa punaiset pois, sanoi Säde.
— Tappaa lohikäärme ja saada prinsessa ja puolet valtakuntaa. Eikö niin?
— Sitä ei saa tietää, ennenkuin lohikäärme on voitettu, vastasi Säde nauraen.
— Tuskinpa ne päästävät Apua irti, epäili Siiri.
— Sehän siinä onkin pulmallista. Taju sanoo käyvän vaaralliseksi viipyä Viipurissa, kun itäinen rintama painuu sinne päin.
— Kunhan vain saisit hänet kotiin! huokasi Siiri levottomana.
— Ainakin voin hankkia hänelle ruokaa, ettei tarvitse nälkää nähdä, ja muuten viivyn siellä pari päivää lohduttamassa, sanoin.