— Kasvot ovat tutut, nimi on unohtunut.
— Eihän ole tarpeellista sitä tietää, sanoi hän.
Me puhelimme ajan surkeudesta, ja vähitellen kävi selville, että hän oli vielä äskettäin ollut sosialistien edustajana.
— Miksi rouva nyt Viipuriin matkustaa? kysyi hän kuin olisi aavistanut huoleni.
— Poikani on siellä punaisten vankina.
— Pulmallinen juttu. Onko hänet otettu kiinni ase kädessä? tiedusti hän hiljaisella äänellä.
— Matkalla, vastasin arviolta.
— Oliko hänellä papereita? kysyi hän vielä.
— Oli, tulin hätäisesti sanoneeksi, ajatellen vaarallista sotakoulun paperia, mutta heti kuitenkin muistin, että Apu oli hankkinut työtodistuksen, jossa sanottiin hänen olevan menossa Raudun asemalle sementtitöihin. — Hänellä oli työtodistus, jonka hän sai Raudun asemarakennuksen urakoitsijalta. Hänellä on määräys johtaa siellä töitä. — Ei siis aseissa…?
— Ei! vakuutin umpimähkään.