— Ja Vienan sankarien hauta! kuului uusi ääni pianon äärestä.
Tuli hiljaisuus.
— Miksi hauta? kysyi Apu tyynesti hymyillen.
— Ei mitään saada ilmaiseksi. Ja Viena on luvattu maa, sanoi soittaja.
— Sinähän tulet mukaan, huomautti Apu.
— Niin, veikko, Vienan me tahdomme!
— Kuuletko, äiti! huusi Apu minulle.
— Kuulen kyllä. Sota tahtoo syitä.
Tämä keskustelu, soitto ja hyörinä ympärilläni oli minulle epätodellista, kuin ohikiitävä maisema. Se ei kiinnittänyt hetkeen, vaan viittasi katsomaan kauemmaksi, jätti maltittomana odottamaan.
Mitä?