— Hiekkaan.
Taju levitti suuret silmänsä kuin ihmetellen minun levottomuuttani ja tarttui levollisena käteeni, kun lähdin viemään häntä kotiin, jatkaakseni sitten tutkimuksiani.
Kului monta tuntia harhaillessani kaupungilla, kunnes Apu iltapäivällä asteli vastaani esplanaadilla.
— Missä sinä olet ollut? sain sanotuksi kumartuessani ottamaan hänet syliini.
— Olisinhan minä tullut! oli hänen varma vakuutuksensa.
— Missä ihmeessä sinä olit?
— Rakentamassa.
— Mitä sinä rakensit?
— Hiekasta taloja.
— Missä?