ORAS (huokaa). Ei minuakaan kukaan sido. Ei ole tietoa tälläkään kertaa, missä huomenna olen. Ei ole penniä taskussa eikä kattoa pääni päällä.
ORVOKKI. Sinullahan on niin hirveän paha sisu. Et tule toimeen kenenkään kanssa.
ORAS. Annas, jos me karkaisimme, noin vain vähäksi aikaa. Me kulkisimme metsiä kahdenkesken. Nyt on vielä lämmin ja minä tunnen täällä kaikki metsät. (Pyörittää Orvokkia ja nypistelee hänen pukuaan. Tanssivat valssia.) Kun kyllästyisimme, tulisimme kaupunkiin takaisin, ostaisimme sinulle kauniin puvun ja menisimme Heijaan tanssimaan.
ORVOKKI. Eihän meillä ole rahaa.
ORAS. Tuolla lippaassa on.
ORVOKKI (katselee pelokkaana ympärilleen). Eihän sellaista saa tehdä!
ORAS. Voinhan hommata jonkun muun tytön mukaani.
ORVOKKI. Me vain katsomme!
ORAS. Katsotaan!
ORVOKKI (ottaa avaimet Oraalta). Kummallista, minä olen usein hakenut rahaa tästä kaapista enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että rahalla saisi niin paljon hauskaa. (Nousee tuolille ja tavoittaa lipasta, mutta vetää kätensä takaisin.) Sydämeeni koskee, se tykyttää niin hirveästi ja nousee kurkkuun asti!