ORAS. Ole hiljaa tästä! Huomen-illalla tulen sinua noutamaan.
(Menee verhon taakse.)
ORVOKKI (tuskissaan ja neuvottomana. Ovikello soi uudestaan). Kukahan se mahtaa olla näin keskellä yötä! Tule varmasti huomenna, minä kuolen muuten. Tämä on niin kauheata! (Menee eteiseen ja kysyy siellä:) Kuka siellä?
ANNAN ÄÄNI. Tahtoisin vielä tavata tätiäsi!
(He tulevat. Orvokki käy pöydän sivutse ja huomaa avaimet
ja Oraan veitsen, pistää salavihkaa ne taskuunsa.)
ANNA. Suo anteeksi, Orvokki, kun tulen sinua näin myöhään häiritsemään.
Et ole vielä mennyt nukkumaan?
ORVOKKI. En vielä.
ANNA. Onkohan tätisi vielä ylhäällä?
ORVOKKI (helpottuneena). Minä menen katsomaan. (Menee.)
(Anna siirtää vaistomaisesti jalallansa mattoa, jonka
Orvokki ja Oras ovat kasanneet, ja liikkuu levottomana.)