SUSKA. Vaikka, mistä ihminen tietää kuka on syyllinen, kuka viaton. Me emme ole varmat, mistä syystä kutakin rangaistaan. Syyt ja rikokset käyvät ristiin rastiin. Ne ovat kuin renkaat ketjussa toisiinsa kytketyt. Siitä mitä minä olen pahinta tehnyt, siitä ovat kärsineet minun lapseni. Minä kärsin muiden rikoksista.
MARIA. Ja myöskin omistanne.
SUSKA. Minä en ole tehnyt suurempaa rikosta kuin tämä rouva tässä.
MARIA. Kuinka te voitte…!
SUSKA. Te aiotte ottaa poikanne, rouva. Minä luulen tuntevani teitä hiukan. Te ette voi auttaa häntä, olette liian heikko niin raskaaseen tehtävään.
ANNA. Minä olen hänen äitinsä.
SUSKA. Se ei nyt enää paljoa merkitse. Poikahan on jo mies. Minä tiedän, mitä hän on ja mitä hän tekee. Te ette häntä tunne ja vaikka tuntisittekin, ette kuitenkaan ymmärtäisi. Te ette ole läheltä katsellut pimeyden töitä, kuinka ne itävät. Teillä ei ole ollut syytä ajatella näitä asioita juurtajaksain niinkuin minulla istuessani pitkät vuodet ristikkojen takana. (Lähestyy Annaa.) Teille ei ole vielä rikoksenne puhunut oman lapsenne suusta niinkuin minulle.
MARIA. Te pelotatte häntä nyt kun meidän pitäisi toimia. Olette aina vain katkera ja paatunut uskonasioissa. Antakaa Jumalan rakkauden pehmittää kovaa sydäntänne.
SUSKA. Minä en usko muihin ihmisiin enkä heidän Jumalaansa. Minulla on oma uskoni ja oma Jumalani.
MARIA. Ei kukaan voi väistyä yhden ja ainoan Jumalan kasvojen edestä.