ANNA. Minne joutui minun poikani?
SUSKA. Minä annoin sen sille äidille, selitin, etten tahtonut enää pitää hänen lastaan. Hän meni toiseen kaupunkiin, kuoli siellä ja poika joutui vaivaishoitoon. Niin että teidän poikanne on kunta kasvattanut. Ja se on pulska poika kuin puodista tuotu.
ANNA (valittaen). Vaivaishoitoon, minun poikani.
MARIA (on tullut oikealta). Poika elää siis?
SUSKA. On ollut täällä Kaarnalla kauppa-apulaisena koko kesän.
ANNA (on istunut). Se on Oras. Minä tunsin sen, minä tiesin sen!
SUSKA. Hänen vuokseen minäkin tulin tänne vankilasta päästyäni. Olen tarkkaan seurannut hänen jälkiään.
MARIA. Miksi ette ole ennen ilmoittanut asiasta?
SUSKA. Ei ole kysytty, enkä minä ole sellainen, että tietojani tuppaisin kenenkään onnettomuudeksi. Mitä minä teistä — poikaanne etsin! Entiset työt ja muistot saartavat minua yöt ja päivät. Minun Jumalani on ankara. Hän vaatii töitä, sovitusta, sovitusta! (Salaperäisenä.) Minä olen istunut ristikkojen takana viattomana muiden edestä!
MARIA. Se on teitä rakentanut. Olette merkillisesti muuttunut.