LUMIALA. Ha, ha, kuule, Anna, kaksitoista!
ANNA. Tahdotko illallista, August?
LUMIALA. En, kiitos, olen jo syönyt.
MARIA. Pitäähän minunkin nähdä tanssia. (Menee säliin.)
LUMIALA. Sinä kirjoitit minulle Oraasta ja annoinhan minä luvan ottaa hänet kauppaan. Otaksuin sinun tunteneen pojan. Nyt tarvittaisiin apua, mutta hänestä ei ole apua.
ANNA. Hän on ollut vähän poissa.
LUMIALA. Hän on aivan mahdoton.
ANNA (pelästyneenä). Onko hän tehnyt jotakin sopimatonta, jotakin väärin?
LUMIALA. Hän on muutamassa päivässä toimittanut liikkeeseen paljon sekaannusta ja suututtanut mieheni. He ovat nyt kaikki ilmiriidassa keskenään.
ANNA. Eihän se vielä niin vaarallista ollut. Hän on vähän kiivas, niinkuin nuoret ovat.