LUMIALA. Mene pois, lapsi, tämä ei ole sinun korvillesi!
SILJA. Minä olen kuullut sen, minä tiedän sen. Voi äiti, äiti!
LUMIALA. Sinulla ei ole enää äitiä. Tuo nainen tuossa on pettänyt meitä, pitänyt meitä narrinaan, häväissyt talomme, näytellyt äitiä, emäntää, puolisoa!
SILJA (heittäytyy isänsä kaulaan). Katso äitiä, hän on niin murtunut!
LUMIALA. Äitisi on tottunut valehtelemaan. Kuka tietää kuinka hän nytkin meitä mielessänsä pilkkaa.
ANNA. Isälläsi on oikeus hyljätä minut ja ajaa minut täältä pois.
ORAS (seisoo äitinsä tuolin takana). Te ette saa alentaa itseänne tuon tunnottoman miehen häväistäväksi. Me olemme ihmisiä mekin ja meillä on oikeus elää missä tahdomme!
ANNA. Tee minulle, August, mitä tahdot, kaikkeen minä tyydyn. Minä olen näiden lasten äiti, sitä ei voida toiseksi tehdä. Heihin minulla on sydämen oikeus.
LUMIALA. Noo, Silja, tunnustatko sinä niitä sydämenoikeuksia? Tahdotko sinä olla tuon maankiertäjän sisar?
SILJA. Voi, isä, isä!