ORVOKKI. Sano vain, rakastatko minua, sano kerran vain, ja minä olen vaiti!
ORAS. En, minä en rakasta sinua. Minä pelkään sinua. Sinussa on sama vaihdokassisu kuin minussakin. (Ääniä kuuluu oikealta ja Orvokki juoksee oven taakse.)
ORVOKKI. Minä en tahdo tavata heitä. Älä puhu mitään minusta. (Työntää oven kiinni.)
ANNA (tulee oikealta Siljan kanssa. Ojentaa molemmat kätensä Oraalle), Oras, Oras, Jumalan kiitos, että tulit! Missä sinä olet ollut? Sinä et suinkaan ole nukkunut koko yönä. Olet väsynyt ja levoton, lapsi parka! (Ojentaa toisen kätensä Siljalle ja katselee heitä kumpaakin ja vetää Siljaa Oraan luo.) Me kolme kuulumme yhteen. Minun lapseni! (Nuoret lähestyvät toisiaan ja kääntyvät jälleen pois, kuin kaksi vierasta, joilla on syytä epäillä toisiaan.)
SILJA. Äiti, minä menen tädin kanssa juttelemaan. (Menee oikealle.)
ORAS. Tulin hakemaan tavaroitani. (Vetää laatikon auki ja pitelee vaatteita.)
ANNA. Sinä et saa mennä!
ORAS. Minä en tahdo riistää heiltä…
ANNA. Sinä et riistä keneltäkään minua. Minä olen sinun äitisi. Etkö sinä tajua tätä? Etkö tunne sitä omassa veressäsi?
ORAS (kiihkeästi). Tunnen, äiti, tunnen, ja juuri sen vuoksi tahdon lähteä pois täältä. Minä teen sinut onnettomaksi!