ANNA. Poika parkani.
ORAS. Tiedätkö, mitä minä aioin tehdä eilen, kun läksin luotasi.
ANNA. Oras…!
ORAS. Seisoin tuolla ylhäällä, koskensillan korkealla kaarella.
ANNA. Hyvä Jumala!
ORAS. Sieltä on hyvä hypätä. Se matka on lyhyt, mutta vie hyvin kauas!
ANNA (vetää häntä lähemmäksi). Älä milloinkaan ajattele sellaisia!
ORAS (likistää Annaa käsistä). Minun tuli ikävä sinua, tahdoin vielä kerran nähdä sinut.
ANNA. Sinun täytyy olla minun luonani aina, aina. Tahdotko, niin lähdemme täältä pois?
ORAS. Voisitko sinä jättää heidät? (Viittaa oikealle.)