ANNA. Heiltä ei puutu mitään. Minä olen nyt vain sinua varten.
ORAS. Minne me lähtisimme?
ANNA. Minä suunnittelin yöllä matkaamme. Minulla on ennestään passi valmiina ja omalla tililläni rahaa. Voisimme lähteä täältä heti kun sinun paperisi ovat kunnossa.
ORAS. Se olisi minun ainoa pelastukseni. Sinuun minä luotan, äiti, sinä olet puhdas ja hyvä. Sinun maailmasi on niin kirkas ja siinä on hyvä olla. Minä olen varmaan sairas. Saan väliin pahoja ajatuksia, kauheita ajatuksia, enkä voi niitä vastustaa. Vie minut pois täältä. Minä menehdyn täällä…!
ANNA (kuin itsekseen). Sinä saat pahoja ajatuksia, et voi niitä vastustaa… Niin, niin, Oras kulta. Meidän täytyy pois täältä…
SILJA (tulee oikealta). Täti odottaa äitiä.
ANNA. Minä tulen. Odota täällä, Oras, tulen heti takaisin.
ORAS. Minun on täällä niin tukala olla. Minä menen vanhaan kortteeriin ja valmistelen siellä matkaani.
ANNA. Hyvästi, lapsi, minä tulen sitten sinne. (Menee.)
ORVOKKI (tulee oven takaa ja katselee Orasta suurin silmin). Sinulla on äiti — ja sellainen äiti! Oletko sinä nyt onnellinen?