Piazza Bolognan pronssikeisari, ruma Kaarle viidesparka, joka on äkäinen ja laiha ja kurja kuin San Giovanni erämaassa, on jollain tutkimattomalla tavalla saanut käteensä kukkavihkon. Kun ylioppilaat, jotka seisovat Quattro Cantilla, aivan lähellä, kuulevat siitä, marssivat he järjestetyssä kulkueessa keisarin luo, valaisevat häntä soihduillaan ja kohottavat vanhalle itsevaltiaalle vivahuudon. Ja muuan heistä ottaa käteensä hänen kukkavihkonsa antaakseen sen suurelle sosialistille.
Sitten ylioppilaat lähtevät satamaan.
Paljon ennenkuin he ovat sinne päässeet, sammuvat heidän soihtunsa, mutta siitä he eivät välitä. He tulevat kaulatuksin ja laulavat täyttä suuta ja välistä keskeyttävät laulun huutaen: "Alas Crispi! Eläköön Bosco!" Sitten laulu taas pääsee vauhtiinsa, mutta keskeytyy uudelleen, sillä ne, jotka eivät osaa laulaa, syleilevät ja suutelevat laulajia.
Järjestöjä ja ammattikuntia marssii niistä kaupunginosista, joissa samaa käsityötä on harjoitettu enemmän kuin tuhannen vuotta. Tuolla tulevat muurarit soittokuntineen ja lippuineen, tuolla tulevat mosaiikkityöntekijät, tuolla tulevat kalastajat.
Kun yhdistykset tulevat vastakkain, tervehtivät ne toisiaan lipuilla. Välistä ne pysähtyvät pitämään puheita. Silloin puhutaan niistä viidestä vapautetusta, viidestä marttyyrista, jotka hallitus nyt viimeinkin on jälleen lahjoittanut Sisilialle. Ja koko kansanjoukko huutaa:
"Eläköön Bosco! Eläköön Da Felice! Eläköön Verro! Eläköön Barbato!
Eläköön Alagona!"
Mutta jos joku, joka on kyllästynyt katujen pauhuun, menee Palermon satamaan, pysähtyy hän ja huudahtaa: "Mikä ihmeen paikka tämä on? Madonna santissima, mihin olen joutunut?"
Sillä hän on odottanut, että satama olisi vielä autio ja pimeä.
Mutta monenlaiset seurat ja yhdistykset ovat ottaneet haltuunsa kaikki Palermon sataman veneet ja purret. Nämä kulkevat satamassa edestakaisin, tiheässä riippuu niissä venetsialaisia lyhtyjä, ja joka silmänräpäys suhahtaa niistä ilmaan suuria rakettikimppuja.
Karkeille tuhdoille on levitetty komeita mattoja ja verkakankaita, ja niillä istuu naisia, kauniita Palermon naisia, puettuina helakkaan silkkiin ja läikkyvään samettiin.