Nuo pienet alukset lipuvat vedessä, milloin taajoin joukoin, milloin eroten toisistaan. Suurista laivoista kohoavat mastot ja raakapuut täynnään pikku lippuja ja lyhtyjä, ja pienet sataman höyrylaivat kulkevat edestakaisin, savupiiput kukilla koristettuina.
Kaiken tämän alla vesi läikkyy ja kuvastaa ja heijastaa, niin että jokaisen lyhdyn valosta kasvaa kokonainen valovirta, ja airoista tippuvat vesihelmet muuttuvat pisartelevaksi kullaksi.
Mutta sataman ympärillä seisoo satatuhatta, sataviisikymmentä tuhatta ihmistä, ilosta mieletönnä. He suutelevat toisiaan, he kohottavat ilohuutoja, ja he ovat niin riemuissaan, niin riemuissaan. Heidän ilollaan ei ole ääriä. Monen heistä täytyy aivan itkeä.
Tulenvälkkeessä on iloa! Hyvä on, että voidaan sytyttää tulia. Tuolla leimahtaa äkkiä suuri liekki Monte Pellegrinon vuorelta, aivan sataman yläpuolelta. Sitten nousee mahtavia liekkejä kaikkialta siitä monihuippuisesta vuorimuurista, joka ympäröi kaupunkia. Monte Falconella liekehtii, San Martinolla, Tuhanten vuorella, jonne Garibaldi marssi.
Mutta kaukana merellä kulkee suuri höyrylaiva, Neapelista tullen, ja laivalla on Alagona, sosialisti.
Hän ei saata nukkua yöllä. Hän on noussut hytistään ja astelee kannella edestakaisin. Ja sitten tulee kapteni hytistään pitämään hänelle seuraa. Mutta hän ei voi puhua kaptenin kanssa. Hän ajattelee, että hän pian on Sisiliassa. Oi, Palermo, Palermo!
Hän on istunut vankeudessa enemmän kuin kaksi vuotta. Ne ovat olleet kaksi tuskan ja kaipauksen vuotta. Ja onko niistä ollut mitään hyötyä? Juuri sitä hän tahtoisi tietää. Onko tuottanut mitään hyötyä se, että hän on ollut aatteelleen uskollinen ja mennyt vankeuteen? Onko Sisilia ajatellut häntä? Ovatko hänen kärsimyksensä saaneet aatteelle ainoatakaan kannattajaa?
Hän on kysynyt kaptenilta, mutta tämä ei tiedä mitään sellaisesta. Hän puhuttelee Alagonaa kuten tavallista matkustajaa. Kapteni ei tiedä mitään siitä, minkä puolesta hän taistelee.
Mutta nyt hän astuu kaptenin luo, tarttuu häntä ranteeseen, vie hänet reilingin ääreen ja kysyy, näkeekö hän mitään tuolta kaukaa etelästä. Kapteeni katsoo pitkin merta hyvillä silmillään ja näkee vain yön, vain mustan yön merellä. Hän ei näe lainkaan, että tulenhohde kajastaa taivaanrannalla.
Gaetano kulkee yli kannen ja kysyy matrooseilta, eivätkö he näe kultaista kajastusta tuolla edessä päin taivaanrannalla.