"Se on Palermo", sanovat merimiehet. "Sen kohdalla kajastaa aina yöllä tuollainen valo."
Eihän se mitenkään voi koskea häntä. Hän vakuuttaa itselleen, ettei häntä varten ole voitu mitään tehdä. Eihän hän saata vaatia, että kaikki ihmiset olisivat kerrallaan muuttuneet sosialisteiksi.
Mutta hetken kuluttua hän ajattelee: "Jotain erikoista lienee sentään kysymyksessä, kaikki matroosit keräytyvät nokkaan."
"Palermo palaa", sanovat merimiehet.
Niin, sitähän se saattoi ollakin. Kun hän oli niin kauheasti kärsinyt, oli hän odottanut, että jotain olisi tehty häntä varten.
Mutta sitten merimiehet huomaavat vuorilla loimuavat tulet.
Ei se voi olla tulipaloa. Nyt täytyy olla jonkun pyhimyksen juhla. He kyselevät toisiltaan, mikä päivä nyt olisi.
Hän koettaa myöskin uskoa, että siellä on jotain sellaista. Hän kysyy kaptenilta, onko nyt joku juhlapäivä. Heillähän on niitä niin monta.
He tulevat yhä lähemmäksi. Suuren kaupungin kumea juhlapauhu kuuluu heidän korviinsa.
"Koko Palermo laulaa ja soittaa tänä yönä", sanoo joku.