"Ehkä Afrikasta on saatu voitonsanoma", sanoo toinen.
Ei kukaan tule ajatelleeksikaan sellaista, että se olisi hänen tähtensä. Hän siirtyy laivan perään, ettei näkisi mitään. Hän ei tahdo tehdä pilaa omasta itsestään toivomalla mitään. Kuinkapa koko Palermo loistaisi juhlavalaistuksessa köyhän sosialistin vuoksi!
Silloin joku merimies tulee hakemaan häntä. "Älkää seisoko siellä!
Tulkaa katsomaan Palermoa! Jonkun kuninkaan täytyy tulla sinne tänään.
Tulkaa katsomaan Palermoa!"
Hän alkaa miettiä. Ei, ei hän luule, että mikään kuningas vierailisi Sisiliassa juuri nyt. Mutta eihän hän tohdi uskoa, kun ei kukaan muukaan — — —
Äkkiä päästävät kaikki höyrylaivalla olevat kovan huudon. Se kuuluu melkein hätähuudolta. Suuri huvipursi on laskenut aivan heitä kohti ja liukuu nyt laivan sivuitse.
Koko pursi peittyy kukkiin ja säteilee valoa. Laidan ulkopuolella viiltävät punaiset ja valkeat silkkiverhot. Kaikki ihmiset siellä ovat punaisissa ja valkeissa. Gaetano seisoo höyrylaivan kannella ja tähystää, mitä tämä kaunis sanansaattaja tullessaan tuo. Silloin purje kääntyy toiselle laidalle ja sen valkealta pinnalta häntä vastaan hohtaa: "Eläköön Alagona!"
Siinä on hänen nimensä. Ei minkään pyhimyksen, ei kuninkaan eikä voittoisan kenraalin! Ketään muuta höyrylaivalla olijoista eivät tarkoita nämä kunnianosoitukset. Hänen nimensä, hänen nimensä!
Huvipurresta lasketaan ilmaan muutamia raketteja. Kokonainen tähtitaivas sataa alas. Sitten se purjehtii pois.
Hän saapuu satamaan. Ja riemu pauhaa ja hurmaus ja eläköönhuudot ja kunnianosoitukset. Ihmiset sanovat: "Emme käsitä, kuinka hän saattaa kestää tämän."
Mutta heti kun hän on joutunut keskelle kunnianosoituksia, tuntee hän, ettei hän lainkaan niitä ansaitse. Hän tahtoisi heittäytyä polvilleen näitten sadanviidenkymmenen tuhannen ihmisen eteen, jotka häntä jumaloivat, ja rukoilla heiltä anteeksi, ettei ole mihinkään kyennyt eikä mitään tehnyt heidän hyväkseen.