Ja kun sinne on saapunut, tuntee, että onkin ikävöinyt jokaista kiveä, jokaista ruohonkortta.
* * * * *
Aina siitä asti, kun Gaetano astui puotiin, on donna Elisa ajatellut: "Nyt minun pitää puhua hänelle Mikaelasta. Ehkei hän edes tiedä, että tämä elää." Mutta sitten hän lykkää sen tuonnemmaksi hetki hetkeltä. Eikä syynä ole ainoastaan se, että hän tahtoo vähän aikaa pitää Gaetanoa yksin itseään varten, vaan hän tietää, että kohta kun hän mainitsee Mikaelan nimen, Gaetano joutuu rakkauden tuskiin ja kurjuuteen. Sillä Mikaela ei lainkaan tahdo mennä naimisiin hänen kanssaan, sen hän on tuhansia kertoja sanonut donna Elisalle. Hän tahtoi vapauttaa hänet vankeudesta, mutta ei tahdo ruveta vapaa-ajattelijan puolisoksi.
Vain puoli tuntia haluaa donna Elisa pidättää Gaetanon itseään varten, vain puoli tuntia.
Mutta niin pitkää aikaa hän ei saakaan istua käsi Gaetanon kädessä ja tehdä hänelle tuhansia kysymyksiä, sillä ihmiset ovat saaneet tietää, että Gaetano on tullut kotiin. Äkkiä on katu täynnään kansaa, joka tahtoo nähdä hänet. Donna Elisa on lukinnut oven, sillä hän tietää, ettei saa hetkenkään rauhaa, kohta kun tieto Gaetanon tulosta on levinnyt. Mutta se ei paljoa auta. Ihmiset koputtavat ikkunaan ja jyskyttävät ovelle. "Don Gaetano", huutavat he, "don Gaetano!" Gaetano tulee nauraen portaille. He heiluttavat lakkejaan ja huutavat eläköötä. Hän syöksyy keskelle joukkoa ja syleilee toista toisensa perään.
Mutta eivät he tätä tahtoneet. Hänen täytyy nousta portaille pitämään puhetta. Hänen pitää kertoa heille, kuinka kauheasti hallitus on häntä kohdellut ja kuinka paljon hän on saanut kärsiä vankilassa.
Gaetano nauraa yhä ja asettuu portaille. "Vankilassa?" sanoo hän. "Mitäpä sieltä olisi kerrottavaa? Minä olen joka päivälliseksi saanut lientä, ja sitä ette te kaikki voi itsestänne sanoa."
Pieni Gandolfo heiluttaa lakkiaan ja huutaa hänelle: "Nyt on
Diamantessa paljon enemmän sosialisteja kuin lähtiessänne, don Gaetano."
"Kuinkapa muuten voisi ollakaan?" vastaa Gaetano. "Kaikista ihmisistä pitää tulla sosialisteja. Vai onko kenties sosialismissa mitään kamalaa ja hirmuista? Sosialismi on ihanneruno. Se on ihanneruno omasta kodista ja iloisesta työstä. Ja sitä runoa jokainen ihminen on sepitellyt lapsuudestaan saakka. Koko maan piiri, täynnänsä…"
Hän keskeyttää, sillä hän on sattunut luomaan silmänsä kesäpalatsia kohden. Siellä seisoo donna Mikaela eräällä balkonilla katsellen häntä.