Mutta kuva oli maannut siinä vain silmänräpäyksen, kun Gandolfo tarttui siihen.
Hän tempasi sen pois, kohotti sen korkealle päänsä päälle ja lähti juoksemaan.
Pater Gondon pyhiinvaeltajat syöksyivät hänen jälkeensä, ja kiihkeä ajo kävi pitkin Monte Chiaron jyrkänteitä.
Mutta pieni Gandolfo pelasti kuvan.
Tiellä ajoivat suuret raskaat matkavaunut. Gandolfo, jonka takaa-ajajat olivat saavuttamaisillaan, ei tiennyt parempaa neuvoa, vaan heitti kuvan vaunuihin.
Sitten hän antautui levollisena. Ja kun takaa-ajajat nyt aikoivat syöksyä vaunujen jälkeen, hillitsi hän heidät. "Varokaa itseänne, signora vaunuissa on englantilainen."
Siinä ajoi signora Favara, joka viimeinkin oli väsynyt Diamanteen ja matkusti nyt uudelleen avaraan maailmaan. Ja hän sai ajaa rauhassa. Ei yksikään sisilialainen uskalla ahdistaa ketään englantilaisnaista.
Viides luku.
MUUAN SIGNORELLIN FRESKO.
Viikkoa myöhemmin pater Gondo oli saapunut Roomaan. Hän pääsi Vatikanin vanhan miehen puheille ja kertoi tälle, kuinka hän oli löytänyt Kristuksen haamuun kätkeytyneen Antikristuksen, kuinka tämä oli kietonut Diamanten asukkaitten mielen maallisiin ja kuinka hän oli aikonut polttaa hänet. Hän kertoi vielä, ettei hän voinut saada kansaa palaamaan Jumalan luo. Sensijaan koko Diamante oli langennut epäuskoon ja sosialismiin. Ei kukaan huolehtinut sielustaan, ei kukaan ajatellut taivasta. Pater Gondo kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä näille ihmis-raukoille.