"Ymmärrätkös nyt", sanoi paavi, "että se, mitä minulle kerroit, ei ollut mitään uutta? Kirkko on aina tiennyt, että Antikristus tulisi täynnään Kristuksen hyveitä."
"Tiesittekö senkin, pyhä isä, että hän tosiaankin oli tullut?"
"Kuinkapa voisin olla täällä Pietarin istuimella vuoden toisensa jälkeen tietämättä, että hän on tullut?" sanoi paavi. "Näen, kuinka syntyy joku kansanliike, joka melkein palaa rakkaudesta ja vihaa Jumalaa. Näen, kuinka uusi toivo onnellisesta maailmasta saa marttyyrejä. Näen, kuinka he saavat uutta iloa ja uutta voimaa noista sanoista 'Ajattele tätä maailmaa', aivan samoin kuin he ennen saivat sitä sanoista 'Ajattele taivasta'. Tiesin, että hän, josta Signorelli ennusti, oli tullut."
Pater Gondo kumarsi äänetönnä.
"Ymmärrätkö nyt, minkätähden olet menetellyt väärin?"
"Pyhä isä, valaise minulle minun syntini."
Vanha paavi nosti silmänsä. Hänen kirkas katseensa lävisti sen sattumusten verhon, joka peittää tapahtumia, ja näki sen, mikä piiloutuu tuon verhon taa.
"Pater Gondo", sanoi hän, "tiedätkö, mikä oli se lapsi, jota vastaan sinä Diamantessa taistelit, lapsi, joka oli armelias ja ihmeitätekevä kuin Kristus, tuo köyhä, halveksittu lapsi, joka voitti sinut ja jota sinä sanot Antikristukseksi? Etkö tiedä, mikä hän on?"
"En, pyhä isä."
"Entä hän, joka Signorellin taulussa paransi sairaita ja hellytti rikkaitten sydämet ja kaatoi maahan väkivallantekijät, hän, joka muutti maan paratiisiksi ja vietteli ihmiset unohtamaan taivaan? Etkö tiedä, kuka hän on?"