"En, pyhä isä."
"Kukapa hän muu voisi olla kuin Antikristuksen oppi, sosialismi?"
Munkki nosti silmänsä kauhuissaan.
"Pater Gondo", sanoi paavi ankarasti, "kun pitelit sylissäsi kuvaa, tahdoit polttaa sen. Minkätähden? Mikset osoittanut hänelle rakkautta ja vienyt häntä pienen Kristuslapsen luo Kapitoliumille, josta hän on lähtenyt?
"Mutta näin te teette, te kerjäläismunkit. Te voisitte ottaa sen suuren kansanliikkeen käsivarsillenne, siiloinkun se vielä on pieni kuin kapalolapsi ja te voisitte viedä sen Jeesuksen jalkain juureen, ja Antikristus saisi nähdä, että hän on vain Kristuksen jäljennös ja tunnustaisi hänet herrakseen ja mestarikseen. Mutta niin ette tee. Te heitätte Antikristuksen opin polttoroviolle, ja pian se vuorostaan heittää sinne teidät."
Pater Gondo vaipui polvilleen. "Ymmärrän, pyhä isä. Minä menen etsimään kuvaa."
Paavi nousi majesteetillisena. "Älkää etsikö kuvaa, antakaa hänen käydä kulkuansa kautta aikojen. Me emme häntä pelkää. Kun hän hyökkää Kapitoliumia kohti päästäkseen maailman valtaistuimelle, otamme Me hänet vastaan ja Me viemme hänet Kristuksen luo. Me sovitamme taivaan ja maan. Mutta te teette väärin", jatkoi hän lempeämmin, "kun te vihaatte häntä. Te olette silloin unohtaneet, että sibylla pitää häntä yhtenä maailman uudistajista. 'Maailman uudistaja Kapitoliumill' jumaloidaan, Kristusta, Antikristusta.'"
"Pyhä isä, jos hän parantaa tämän maailman onnettomuudet, eikä taivas kärsi vahinkoa, niin en vihaa häntä".
Paavi hymyili hienointa hymyään.
"Pater Gondo, suo minunkin kertoa eräs sisilialainen tarina. Kerrotaan, pater Gondo, että kun Herramme paraillaan loi maailmaa, tahtoi hän kerran tietää, oliko vielä paljon työtä jäljellä. Ja hän lähetti San Pietron katsomaan, oliko maailma valmis.