Gaetanon piti lähteä matkalleen varhain seuraavana aamuna. Donna Mikaela päätti viimein mennä puhuttelemaan häntä, ennenkuin hän matkusti, ja sanoa hänelle, ettei hän voinut seurata mukana. Hän ei jaksanut kestää sitä, että häntä pidettäisiin langenneena naisena.
Tuskin hän oli tämän päätöksen tehnyt, kun hän nukahti. Hän ei herännyt, ennenkuin kello seuraavana aamuna löi kymmentä. Ja silloin Gaetano oli jo matkustanut. Donna Mikaela ei saanutkaan sanotuksi hänelle, että hän oli katunut.
Mutta sitä hän ei ajatellutkaan. Unessa oli jotain uutta ja outoa tullut häneen. Hänestä tuntui, että hän yöllä oli elänyt taivaassa ja hengittänyt autuutta.
* * * * *
Mikäpä pyhimys tekisi ihmisille enemmän hyötyä kuin San Pasquale? Eiköpäs satu joskus, että ihmiset puhelevat jossain yksinäisellä paikalla metsissä tai vainioilla ja että he silloin joko puhuvat pahaa jostain tai suunnittelevat jotain tyhmää? No, huomaa nyt, että juuri kun he paraikaa puhuvat, kuulevat he viereltään rapinaa, niin että he ihmetellen katselevat ympärilleen, nakkasiko joku kiven heitä kohti. Ei kannata sen enempää katsella ympärilleen. Turhaa on juosta etsimään kiven heittäjää. Sen lähettää San Pasquale. Yhtä varmaan kuin taivaassa löytyy oikeutta, oli se San Pasquale. Hän kuuli, kuinka he puhuivat pahaa ja heitti yhden kivistänsä varoittaakseen heitä.
Ja sen, jota harmittaa, kun hänen pahat juonensa häiriytyvät, ei pidä lohduttautua sillä, että San Pasqualen kivet pian loppuisivat. Ne eivät suinkaan lopu. Niitä on niin paljon, että niitä riittää maailman viimeiseen päivään. Sillä tiedättekös, mitä San Pasquale teki, kun hän kulki täällä maan päällä, tiedättekö, mitä hän ajatteli enemmän kuin mitään muuta? San Pasquale huomasi kaikki pienet piikivet, jotka olivat hänen kulkemallaan tiellä, ja keräsi ne pussiinsa. Te, herra, te viitsitte tuskin kumartua ottamaan maasta soldoa, mutta San Pasquale poimi jokaisen piikiven, ja kun hän kuoli, vei hän ne kaikki mukanaan taivaaseen, ja siellä hän nyt istuu ja heittelee niillä kaikkia, jotka ovat ryhtymässä johonkin sopimattomaan.
Mutta tämä ei suinkaan ole ainoa hyöty, mitä San Pasquale ihmisille tuottaa. Hänpä se juuri antaa merkin silloin, kun joku kohta joutuu naimisiin tai kun joku kohta kuolee, ja hän voi antaa merkkejä muullakin kuin kivillä. Randazzossa istui vanha Saraedda-äiti tyttärensä tautivuoteen ääressä ja nukahti siihen. Mutta tytär makasi tiedotonna ja oli kuolemaisillaan eikä kukaan voinut ilmoittaa papeille. Miten heräsi äiti ajoissa? Miten hän heräsi, jotta saattoi lähettää miehensä pappilaan? Ei mistään muusta kuin siitä, että tuoli alkoi keinua edestakaisin ja natista ja narista, kunnes hän heräsi. Ja sen teki San Pasquale. Kukapa muu kuin San Pasquale ajattelisi semmoista?
Vielä on kerrottava yksi seikka San Pasqualesta. Tre Castagnissa eli pitkä Kristofero. Ei hän ollut mikään huono ihminen, mutta hänellä oli paha tapa. Hän ei voinut avata suutaan kiroomatta. Hän ei voinut sanoa kahta sanaa, ellei toinen niistä ollut kirous. Ja luuletteko, että vähääkään auttoi, vaikka vaimo ja naapurit kuinka varoittivat häntä? Mutta sänkynsä yläpuolella oli hänellä pieni taulu, joka esitti San Pasqualea, ja sen pienen kuvan onnistui auttaa häntä. Joka yö se heilui edestakaisin kehyksissään, heilui kovaa tai hiljaa, aina sen mukaan, kuinka hän oli päivällä kironnut. Ja mies huomasi, ettei hän saattaisi nukkua yhtenäkään yönä, ennenkuin lakkaisi kiroamasta.
Diamanteen on San Pasqualelle rakennettu kirkko Porta Etnean ulkopuolelle, vähän matkaa alaspäin vuorenrinnettä. Se on peräti pieni ja halpa, mutta sen valkeat seinät ja punainen kupooli peittyvät somasti mantelipuitten keskelle.
Senvuoksi, kohta kun mantelipuut keväällä ovat kukassa, on San Pasqualen kirkko Diamanten kaunein. Sillä sen yli kaareutuvat kukkivat oksat täpötäynnään valkeita, kimmeltäviä kukkia kuin loistavin puku.