"'Saako hyvä kuningas sitten valtaistuimen, mummo?'
"'Kultaisen istuimen.'
"'Ja palvelijoita ja hovimiehiä ja kultaisen kruunun?'
"'Saa kyllä.'
"'Tuleeko hän pian, mummo?'
"'Ei tiedä kukaan, milloin hän tulee.'
"'Saanko minä silloin istua jakkaralla hänen jalkainsa juuressa?'
"'Saat, lapseni!'
"'Mummo, minä olen niin iloinen', sanoo pienokainen.
"Ilta illan jälkeen istuvat nuo kaksi monena talvena takan ääressä ja puhuvat hyvästä kuninkaasta ja hänen valtakunnastaan. Pienokainen uneksi tuhatvuotisesta valtakunnasta yöt päivät. Hän ei väsynyt koskaan koristamasta sitä kaikella kauniilla, mitä saattoi keksiä.