Ja hän ottaa pyyn toisensa jälkeen ja paiskaa ne seinään.
"Hyi perhana", hän huutaa mätkiessään niin että sali tärisee, "tarjota
Kristian Berghille variksia! Hyi perhana!"
Ja niinkuin hän muulloin sinkosi avuttomia variksenpoikia kallioihin, niin sinkauttaa hän nytkin pyyn toisensa perästä seinään.
Kastike ja rasva räiskyvät hänen korvilleen, murskatut linnut pomppivat pitkin permantoa.
Ja kavaljeerijoukko riemuitsee.
Silloin kajahtaa majurinrouvan vihainen ääni kavaljeerien korviin.
"Ajakaa hänet ulos!" huutaa hän pikenteille.
Mutta he eivät uskalla käydä hänen kimppuunsa, hän on kuin onkin
Kristian Bergh, vahva kapteeni.
"Ajakaa hänet ulos!"
Hän kuulee huudon, ja hirmuisena vihassaan hän kääntyy nyt majurinrouvaan päin kuten karhu kaadetusta vihollisesta kääntyy uuden ahdistajan puoleen. Hän astuu hevosenkengän muotoisen pöydän luo. Raskaina kumisevat lattialla tuon valtavan askeleet. Hän pysähtyy aivan vastapäätä majurinrouvaa, vain pöytä on heidän välillään.